Satunnaisia pikku matkoja motskarilla

Suomen MM- ralli

Heinä-, elokuun vaihteessa ajetaan Suomen MM- ralli Jyväskylän seudulla. Se on, kuten tunnettua Suomen suurin yksittäinen yleisötapahtuma parhaimmillaan noin puolen miljoonan ihmisen osallistuessa siihen. Olen aika monena vuotena käynyt seuraamassa sitä autolla, mutta tänä vuonna liityin parin kaverin seuraan ja menimme paikan päälle moottoripyörillä. Lähdimme aamulla aikaisin liikkeelle Naantalista ja ajoimme Jämsään, jossa katsoimme yhden pikataipaleen. Siirryimme seuraavalle pikataipaleelle iltapäivällä. Kaverini olivat yhden päivän taktiikalla liikkeellä ja he lähtivätkin myöhemmin illan suussa kotimatkalle. Minä olin ajatellut, että jos reissu sujuu mukavasti ja pääsen tunnelmaan, niin jatkan yksin vielä seuraavan päivän.

Jatkoin erottuani kavereistani kohti seuraavana aamuna 

ajettavaa legendaarista Ouninpohjan pikataivalta. Olin varautunut 

yöpymään maastossa, joten minulla oli mukana teltta ja 

yöpymisvarusteet. Ajoin jo samana iltana pikataipaleen varteen. 

Paikalliset asukkaat olivat jo valmiina peltoparkkia rakentaessaan. 

Kun saavuin parkkipaikalle, eli sikäläisen maatalon pihalle, josta 

mukavan keskustelutuokion jälkeen minut ohjattiin parkkipaikkana 

toimivan laitumen reunaan, järven rantaan. Paikallinen 

rouva neuvoi minulle tuon hyvän leiripaikan teltalle. Saatuani 

teltan pystyyn päätin mennä järveen uimaan ja pesemään 

päivän hiet ja pölyt pois. Uimareissu piristikin oloa 

kummasti. illalla kävelin vielä juttelemaan paikallisten 

kyläläisten kanssa. Tunnelma oli todella leppoisa ja ystävällinen. 

Iltapäivällä jatkoin vielä toisaalle ja sieltä sitten illalla kotia kohden. 

Erittäin onnistunut reissu.

Venetsialaiset

Päätimme vaimoni kanssa, että vietämme niin sanottuja Venetsialaisia, eli elokuun viimeisen viikonlopun / kesäkauden päättäjäisten aikaa jossakin mukavassa rannikon pikkukaupungissa syöden hyvin ja ehkä tanssien tai mitä mukavaa tekemistä nyt sattuisi paikalla olemaan. Ajattelimme ensin Tammisaarta, mutta emme löytäneet enää sopivaa edullista majotusta sieltä suunnalta. Päätimme siitä syystä vaihtaa kohdekaupungiksi Rauman. Löysimme AirBnB:n kautta vanhasta Raumasta todella idyllisen huoneen. 

Päätimme ajaa Raumalle mahdollisimman mutkaisia 

teitä. Tässä pidämme taukoa Uudenkaupungin Pakkahuoneella. 

Vanhan Rauman tunnelma on vangitseva. Tässä 

hienossa pihapiirissä oli pieni piharakennus, jossa oli 

vuokrahuoneemme. 

Hieno, tunnelmallinen huone kahdelle. 

Pizza ja hyvä olut maistuivat.

Poroholman leirintäalueen rannassa vietetään vuosittain venetsialaisia. Tällä kertaa tuuli rannassa oli niin vietävän kylmä, ettei tunnelma avautunut parhaalla tavalla. 

 Siirryimme vähän myöhemmin rannassa olevan 

purjejaalan kannelle parempaan tuulensuojaan. 

Hyvien yöunien jälkeen jatkoimme seuraavana päivänä 

Satakunnan kierrosta. Illalla palasimme kotiin.

Sorasurautuksia

Raision Bike Team järjestää muutaman sorasurautuksen ajokaudessa. Adventure- henkinen ajotapahtuma ajetaan pääasiassa sorateillä. Noin neljän - viiden tunnin mittaiset tapahtumat ovat ollet hyvin suosittuja. 

 Surautukseen osallistutaan Adventure- tyyppisillä pyörillä, joskus hieman huonommillakin poluilla.

 Kun ilmat ovat hyvät, niin osallistujia riittää. 

Kahvitauko on tärkeä osa reissua.

Kasnäs

Syyskuun puolivälissä päätin ajella Kasnäsiin Kemiön saaren kärkeen syömään.

Kasnäsissä on tullut silloin tällöin poikettua 

veneellä, mutta ei koskaan aikaisemmin motskarilla.

Ilma oli hieno, joten ajaminen oli mukavaa. Veneilijöitä ei enää näin myöhään syksyllä paljoa näkynyt.

Motskarilla pääsee.

Lövön silta 

Näkymät sillalta ovat aika hienot.

Omia sorasurautuksia

Tein syksyllä muutamia omia sorasurautuksia hetken 

mielijohteesta. 

Elijärven nurkilla. 

Vajosuon parkkipaikalla Kuhankuonon reitistöllä.

Makkaranpaistoa Savojärvellä

Syksyn viimeinen reissu tehtiin Savojärven rantaan. 

Ryynimakkarat kypsyivät grillissä.  

Kurakeleillä kurapyörä kurastuu...

Norjan matka

Meitä oli kolme kaveria, joilla oli sama unelma, moottoripyörillä Norjaan! Aloitimme reissun suunnittelun uuden vuoden jälkeen, eli tammikuussa 2016. Kävimme parilla toisiimme tutustumisajelulla lähiseudulla, koska kaverini eivät tunteneet toisiaan entuudestaan. Suunnitelmat saatiin tehdyksi ja yhteisesti hyväksytyksi. Hotellit varattiin siten, että niissä oli ilmainen peruutusoikeus, jos matkalla tulisimme toisiin ajatuksiin tai matka jostain syystä viivästyisi. Laivaliput myös varattiin meno- ja tulomatkaksi.

 Pyörä huollettu ja pakattu lähtövalmiiksi. 

Turun satamassa odotellaan laivaan pääsyä.

Baltic Princesillä lähdettiin matkaan.

Laiva saapui aamulla Tukholmaan, josta ajoimme Ruotsin halki Oslon lentokentälle Gardemoeniin hotelliin. Hieman ennen Karlstadia näimme edessämme tumman pilvirintaman. Puimme varmuuden vuoksi vielä sadepuvut varsinaisten ajopukujen päälle, kun näytti, että joutuisimme ajamaan muutaman tunnin kaatosateessa. Näin myös kävi, mutta pääsimme ( kiitos hyvien ajovarusteiden )  kuivina perille hotelliin. 

Koska kaveri matkusti työkseen paljon, 

oli tämä hotelli hänelle tuttu ja hän sai 

vielä Scandic- pisteillä tavallisen huoneen hinnalla 

meille sviitin.  

Oli aika mukavaa päästä sateesta kuivaan, 

mukavaan hotelliin, jossa sai hyvää ruokaa ja hyvät unet.

Seuraavana aamuna aurinko paistoi ja päätimme 

alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ajaa Oslon 

kautta Rjukanin suuntaan. Tässä Oslon raatihuoneen 

edessä. 

Oslosta jatkoimme Drammenin ja Kongsbergin kautta 

Rjukaniin. Tämä kuva on otettu Rjukanbananin ratapihalta, 

jossa 60- luvulla kuvattiin Kirk Douglasin tähdittämä 

sotaelokuva. Tämä paikka oli sota-ajan oikea tapahtumapaikka. 

Jatkoimme muutaman kilometrin kohti varsinaista Rjukanin 

kylää. Matkalla oli tarkoitus poiketa Gaustatoppenille, 

joka näkyy jo edessä. Varsinaiselta Rjukanin tieltä (37) 

poiketaan ylös vuorelle kiipeävälle serpentiinitielle. 

Taustalla varsinainen Gaustatoppen (1883m). 

Ihan niin korkealle ei edes Gessulla pääse, mutta 

tämä korkeus, missä nyt ollaan oli jo ihan riittävästi.

 Tästä alkaa Hardangerviddan ylänköalue, mikä käsittää 

aika suuren alueen eteläistä Norjaa. Lämpötila täällä 

oli 5- 10 astetta C ja alhaalla laaksoissa oltiin noin 20 

asteen paikkeilla.

Maisemat ovat jylhiä ja näkyvyyttä riittää kymmeniä 

kilometrejä joka suuntaan. 

Hardangerviddan alku Gaustatoppenin viereltä nähtynä.

Serpentiinitie Gaustatoppenilta alas Rjukanin kylään oli hieno ajaa. Maisemat 

ovat kokemisen arvoisia. Jos liikut täällä päin, niin kannattaa poiketa. Päätieltä ajaa 

ylös ja takaisin tunnissa. 

Rjukanin kylässä päätimme syödä ja löysimmekin aivan kosken partaalta mukavan ruokailupaikan, Rjukan Hyttebyn. 

 Paikka on oikeastaan hyvätasoinen grilli. Tämän 

rakennuksen takana on pieniä siistejä taloja 

tai oikeastaan mökkejä vuokrattavana. 

Vermorkin tehdas sijaitsi aikanaan tällä paikalla. 

Saksalaisten miehitettyä Norjan vuonna 1940 täällä 

tuotettiin raskasta vettä Saksan atomipommitutkimusta 

varten. Norjan vastarintaliike välitti tiedon Englantiin, 

jossa päätettiin tuhota kyseinen tuotanto. Tapahtumista 

on kirjoitettu paljon ja tehty pari elokuvaa, sekä 

muistaakseni tänä keväänä (2016) norjalaisten toimesta 

TV- minisarjakin. 

Jatkoimme matkaa ylänköalueen kulman yli kohti seuraavaa majapaikkaa. Tie kulki pitkän matkaa järven rantaa. Tässä pieni esimerkki maisemista. 

Tie nousi aika korkealle ja Haukeliseter fjellstuen kohdalla piti pukea lisää vaatetta. Vuoristossa on aika paljon kylmempää, kuin laaksoissa. Kuvan järvessä oli muutamia jäälauttoja vielä 16.6.

Ehdimme muistaakseni illalla noin klo 20.00 aikoihin Håraan hotelliin. Tässä maisemakuva hotellihuoneen parvekkeelta alas järvelle ja kylään. Hotelli sijaitsee aivan tien vieressä, joten paikasta ei voinut erehtyä. Söimme hyvin ja saimme taas nukuttua mukavissa sängyissä hienon ajopäivän päätteeksi. 

 17.6. jatkoimme hyvin levänneinä eteenpäin. Hieman ennen Oddan kaupunkia tie kulkee tämän paikan ohi. Kyseessä on Låtefossen. 

Låtefossen. Saavuimme jokea reunustavaa tietä pitkin paikalle.  

 Saavuimme etelästä tietä numero 13 pitkin Oddaan, jossa käännyimme järven 

toiselle reunalla ja nousimme Buardalenin laakson pohjaa, kohti Folgefonnan 

kansallispuiston yhtä jäätikköä kohden. Tie on hyvin kapea, aluksi 

päällystetty, mutta muuttuu puolivälissä sorapintaiseksi. Paikka 

on maisemiltaan varsinainen paratiisi. 

 Tämän näköistä maisemaa löytyy Buardalenin laaksosta.

Muutaman tunnin kuluttua jatkettuamme matkaa sattui vakava onnettomuus. Matkan piti kestää viikko ja olimme matkallisesti ajaneet noin kolmanneksen Norjan osuudesta. Jatkaminen oli henkisesti mahdotonta: ratkaisuksi jäi palata suorinta tietä Tukholmaan ja sieltä laivalla Suomeen. Tuo paluumatka oli sekä henkisesti, että fyysisesti hyvin raskas. 

Takalaukku

F800GS:ssä ei ole alunperin takalaukkua. Kun ostin pyörän, niin mukana tuli Bemarin Variolaukut. Takalaukkua ei kuitenkaan kauppaan kuulunut ja kun sellaisen kuitenkin havaitsin tarpeelliseksi, niin aloin katselemaan vaihtoehtoja. variolaukkujen kaveriksi olisi varmaan ulkonäöllisesti parhaiten sopinut vario-takalukku. Se osoittautui kuitenkin sen verran kalliiksi, että päätin vielä tarkastella muitakin vaihtoehtoja. Paikallisesta Touratech- edustajalta löytyi sattumalta vuoden vanha esittelylaukku, eli Touratech Zega Pro, 40 litran kokoisena. Tämä oli sen verran hyvässä alennuksessa MP- messujen alla, että päätin hankkia tuon. Teline ei sisältynyt kauppaan, joten se piti vielä hankkia lisäksi.

Tämän näköinen laukku oli alennuksessa. 

laukkuun ei tietenkään kuulunut lukkoja eikä 

matkustajan selkäpehmustetta, joten ne oli 

hankittava. Lukot ostin alkuperäisinä ja samalle avaimelle 

sarjoitettuna, mutta pehmusteesta en enää suostunut maksamaan 

runsasta viittä kymppiä. Päätin tehdä sen itse. Muistin, että 

rakennushommista oli autotallin vintillä vielä 

jämäpaloja 20mm solukumi- putkieristettä. 

Leikkaus onnistui hyvin terävällä mattopuukolla, mutta 

leikkauspinnat halusin sileämmiksi ja tiiviiksi, 

jotta eriste ei imisi vettä. Siksi sivelin leikatut pinnat 

kuumennetun mattopuukon terän kanssa ja voila... 

leikatuista pinnoista tuli vesitiiviit. Yhdestä kappaleesta 

tätä ei saanut syntymään, mutta kontaktiliimalla 

yhteen ja kaksipuoleisella teipillä kiinni laukkuun. 

Kaksipuoleisella teipillä kiinni. Katsotaan, 

miten kauan pysyy. 

Kiinni on ja nyt kun ensimmäinen kausi on ajettu, niin 

vieläkin tuntuu pehmuste olevan hyvin laukussa kiinni. 

Rouvakin on ollut tyytyväinen pehmusteeseen.