Päijänteen ympäri vaimoni kanssa tekemäni reissun rohkaisemana päätin vielä elokuun alussa lähteä
jonnekin yksin. Yksin, koska en uskonut kenenkään kaverini päivän varoitusajalla pystyvän lähtevän mukaani. Toisin sanoen päätin iltapäivällä, että seuraavana päivänä haluaisin lähteä. Perheeni ei ollut innokas lähtemään reissuun. Heillä oli muita suunnitelmia. Toisaalta olen lukenut monia yksin matkustavien hienoja matkakertomuksia eri puolilta maailmaa ja ne ovat aina kiehtoneet minua suuresti. Olen tehnyt muutaman sadan kilometrin reissuja yksinkin, mutta jos olen lähtenyt pidemmälle, niin käytännössä aina yhdessä jonkun kanssa. Nyt halusin testata, että jos teen pidemmän reissun yksin, niin tuleeko siitä yksinäinen ja/ tai tylsä vai todellinen seikkailu. Nyt pitäisi vaan päättää, mihin lähteä... Keväällä mietin Itämeren kiertämistä erilaisilla vaihtoehdoilla, mutta erinäisistä syistä se vaan jäi tekemättä. Nyt pidin sitäkin mahdollisena. Päätin tehdä arpomisen... Kartta auki ja silmät kiinni... sormi töksähti pohjois- Norjaan, lähelle Lofootteja. Sillä hetkellä muistin
Juha Mustosen todella hyvin tehdyt ja kaikin puolin positiiviset matkakertomukset. Hänen Lofoottien reissuvideonsa innostivat minua lähtemään noille nurkille. Nyt oli matkasuunnitelma: varpaat pitäisi kastaa Atlantissa.
Jos haluat suurentaa kuvia, klikkaa niitä.
If you want to read this in our own language, please use the Google translator on the right.
Pari päivää ennen reissua parantelin vielä penkkiä. Olin muuttanut
sitä jo viime vuonna, mutta alkukesän Kuhmon reissun ja
Päijänteen ympäri tekemämme reissun perusteella päätin
vielä muotoilla ja pehmentää penkkiä lisää. Tämä oli tilanne
vuotta aikaisemman muutoksen jälkeen. Eli suora alamäki eteenpäin oli jo
vaihtunut paremmin takapuolelle sopivaksi. Tästä alla olevasta muutoksesta
Olin kuullut hyvää ns. geelipenkeistä. Nyt halusin muuttaa oman
penkkinikin sellaiseksi. Hankin verhoomosta, joka näitä muutoksia
tekee, materiaalit ja keskustelin muutenkin, mitä asioita tässä
kannattaa ottaa huomioon, millaisia materiaaleja kannattaa käyttää
jne. Itse olin jo aikaisemmin tutkinut paljonkin netistä erilaisia
Youtube- videoita aiheesta, joten minulla oli mielestäni jo kohtuullisen
hyvä kuva siitä, mitä haluaisin. Tässä on jo muotoilu aika pitkällä.
Verhoilijalta hankkimani geelityyny on jo upotettu vanhoihin
istuinpehmusteisiin ja kuten kuvasta näkyy, tein kankkujen
kohdille kuopat, koska aikaisemmilla reissuillani takapuoleni puutui
juuri noista kohdista. Ajattelin, että tämä muotoilu auttaisi asiaa.
Geelin päälle tuli vielä pari erilaista verhoilukerrosta ennen
päällyskangasta.
Valmis penkki ei juurikaan eroa ulkomuodoltaan aikaisemmasta versiosta,
mutta osoittautui käytössä varsin mukavaksi ja onnistuneeksi!!
Ajattelin ottaa telttailuvarusteet mukaan,
jos vaikka tulisi se joku hieno leiripaikka vastaan tai
alkaisi väsyttää, eikä mitään parempaa majoitusta olisi
lähistöllä. Ja jos tulisi telttailtua, niin silloin tietysti pitäisi
itse kokata. Norja on tunnetusti kallis maa monessa suhteessa ja
siksi päätin ottaa hyvin säilyviä ja helposti valmistettavia ruokatarvikkeita
jo kotoa mukaan. Kaurapuuron pienet annospussit olivat tosi käteviä.
Hävyttömän paljon sitä kamaa vain kertyi. Varavaateita, ruokaa, ruoanlaitto- ja
leiriytymisvarusteita jne. Sivulaukkuihin vaatetavaraa, mitä ei kovin
usein tarvittaisi. Top boxiin esim. työkaluja jne, yhteen Ortliebin vedenpitävään
kassiin ruoka ja ruoanlaittovälineet, toiseen leiriytymistarvikkeet. Tankkilaukussa
vielä karttaa, latureita yms. Yritin kyllä miettiä, miten saisin tavaramäärän
mahdollisimman pieneksi, mutta nyt meni näin. Ehkä seuraavalla kerralla onnistuu
jotain jättämään pois. Heti kuvan ottamisen jälkeen 1.8.2018 klo 08.30 lähdin matkaan...
Sain varattua lähtöä edellisenä iltana paikan Vaasasta
Uumajaan menevään laivaan.
Oli siellä aika monta muutakin menossa Ruotsin puolelle. Ajoaika
Naantalista Vaasaan parin pikku tauon kera oli vajaat viisi tuntia (noin 350km), eli perillä
Vaasan satamassa olin 13.25.
Meren ylitys maksoi motskarilta ja minulta
ilman hyttiä 73€. Laivamatka alkoi klo 14.30 Suomen
aikaa ja perille Uumajaan laiva saapui klo 18.00
paikallista aikaa. Eli 4,5 tuntia.
Koko kesä kestäneet helteet jatkuivat yhä ja Vaasan
satamassakin oli muistaakseni 28 astetta.
Kun laiva läheni Uumajaa, niin lämpötilakin alkoi laskea aika nopeasti.
Muistaakseni Uumajassa oli enää 21 astetta. No se ei ollut huono asia!
Pyörien sidontaliinat on jo irroitettu ja nyt vaan odotellaan
laivasta ulosajamislupaa.
Koska ilta oli kaunis ja jo hieman alle 20 astetta, niin päätin vielä ajella
tunnin tai pari. Laivalla ollessani olin sen verran tutkinut kohdettani Norjassa, että olin päättänyt ajaa Mo i Ranaan pitkin Blåvägeniä. Se näytti suorimmalta reitiltä ja kartan mukaan myötäili paljon vesistöjä. Ajettuani muistaakseni noin puolitoista tuntia alkoi vähän väsyttämään ja päätin etsiä jonkinlaisen paikan teltalle. Ei huvittanut mennä mihinkään camping- alueelle.
Pehmeä sammalpohja teltan alla ja mukava ilmatäytteinen makuualusta
antoi oikein hyvät unet. Pystytin telttani noin 100 metrin päähän
tiestä erään hakkuuaukean reunaan.
Kartalla tuo ensimmäisen yön leiripaikkani oli tässä.
Aamulla torstaina 2.8. keitin kaurapuurot ja kahvit. Sitten tavarat kasaan ja eteenpäin.
Nyt alkoi matka tuntua jonkinlaiselta seikkailulta. Mieliala oli erittäin korkealla!!
Ajettuani kauniissa säässä joitakin kymmeniä kilometrejä aloin todella ymmärtää miksi tien nimi on Blåvägen ( sininen tie ). Tie todellakin seuraa kauniita vesistöjä pitkiä matkoja. Minä pidän tämän tyyppisistä teistä. Niissä on aina jotain mielenkiintoista katsottavaa, eikä vaan suoraa tietä ja metsää.
Vesistöjä siellä ja täällä. Nähtävää riitti, mutta koska ollaan aika pohjoisessa, niin asutus on aika harvaa. Kun tulee tilaisuus tankata tai ruokailla jossain paikassa, niin se kannattaa käyttää hyväksi. Muutaman talon kyliä tuolla on tien varsilla joskus, mutta sen kokoisia, että niistä saisi jotain palveluja, on tosi harvassa. Esimerkiksi Uumajasta ensimmäiseen isompaan kylään, Lycksäleen, josta sai polttoainetta ja ruokaa oli matkaa 128 km. Siellä kävinkin paikallisessa marketissa (ICA) ostamassa jotain pientä purtavaa aamiaiseni lisäksi.
Seuraava isompi kylä on Storuman / Stensäle, jossa voi taas täydentää varastojaan. Matkaa Lycksälestä Storumaniin on 103 km. Tässä ollaan jo Ruotsin ja Norjan rajan paikkeilla. Ensimmäinen korkea vuorenhuippu näkyvissä!
Jonkin verran ennen Norjan rajaa sijaitsee Hemavanin
hiihtokeskus, jossa voi myös täyttää vaikka tankin.
Kun tämän näköinen paikka tulee vastaan, niin eihän sitä voi pysähtymättä ohittaa!! Paikka on jo Norjan puolella, aivan tien vieressä, Raudvatnet- nimisen järven rannalla sijaitseva parkkipaikka.
Päätin vaihtaa uimahousut jalkaan ja virkistäytyä
järvessä. Vesi oli kristallin kirkasta, noin 20 asteista
( johtuen hellekesästä )ja 50 metrin päässä oli hieno
pieni hiekkaranta, josta oli mukava
mennä pulahtamaan.
Vielä kenttälounas ja kahvit, niin olin taas valmis tien päälle! Ai että,
elämä tuntui hienolta!!! Paikalle saapui suomalaispariskunta matkailuautollaan Norjan suunnasta ja
kun minäkin mielelläni juttelen ihmisten kanssa, niin kerroimme toisillemme, mistä olemme tulossa ja olisiko edessä päin jotain mukavaa nähtävää. Heiltä sain kivan vinkin campingalueesta, joka sijaitsee muutamia kymmeniä kilometrejä Mo i Ranasta länteen. Päätin mennä sinne seuraavaksi yöksi. Tästä ei Mo i Ranaan olisi enää, kuin noin 24 km, joten olin hyvin ajoissa liikkeellä.
Ajoin Mo i Ranan läpi jatkaakseni sinne camping- alueelle,
josta sain vinkin. Tässä piti kuitenkin pysähtyä, kun olin
päässyt Atlantin rannalle. Suolainen meri tuoksui vahvasti
ja tunnelma oli korkealla!
Olin jotenkin niin ajatuksissani, että en älynnyt seurata
polttoaineen kulutusta ja kun olin jo ajanut noin
25 km Mo i Ranan ohi, niin asia välähti yhtäkkiä
mieleeni. Aloin Googlaamaan polttoaineasemia seuraavan
sadan kilometrin säteellä reitilläni, mutta koska
yhtään ei näkynyt, niin päätin palata takaisin
Mo i Ranaan. Tankkasin ja söin siellä, mutta ajatellessani
jatkaa matkaa, niin taivas olikin mennyt aika tukevasti
pilveen ja Atlantilta tuuli reippaasti. Sääennuste
lupasi aika runsasta sadetta illaksi ja yöksi. Näytti siltä,
että en ehtisi kuivana camping -alueelle, joten...
... päätin varata huoneen jostain edullisesta
motellista lähistöltä.
Sain varattua huoneen läheisestä
Hotell Skillevollenista.
Ajoin pyörän aivan huoneeni ikkunan alle ja juuri,
kun olin saanut matkatavarani huoneeseeni, niin
kaatosade alkoi. Huone oli varsin mukava ja äskettäin
remontoitu. Hinta yöpymiselle tuli 595kr, eli 62€. Suihkun
jälkeen sain pestyä hieman alusvaatteita lavuaarissa
ja sain ne kuivumaan lämpimään kylppäriin. Melkein
koko yön satoi ja aamullakin tihkutti vielä vähän. Sääennuste
lupasi kuitenkin selkenevää seuraavaksi päiväksi. Illalla
juttelin kaverini Ismon kanssa puhelimessa ja kun hän
kuuli minun olevan Mo i Ranassa, niin hän suositteli
ehdottomasti ajamaan rv17 pohjoiseen kohti Bodötä. Tie
olisi kuulemma kokemisen arvoinen!! Tässä se
sattuma taas puuttui peliin. Olisin saattanut muutenkin valita
tuon reitin, koska se kulkisi rantaviivaa pitkin ja näytti
varsin mutkaiselta. Niitähän tänne tulin katsomaan ja kokemaan,
ja kun hänkin sitä suositteli, niin päätin ajella sen läpi
seuraavana päivänä.
Aamulla perjantaina 3.8. Lähdin Hotell Skillevollenista hyvän aamiaisen
( sisältyi hintaan ) jälkeen ajelemaan pitkin rv 17. Tie sukelsi
jossain vaiheessa syvälle vuorten sisään ja kun pääsin ulos
pitkästä tunnelista, niin tulin tällaiseen paikkaan...
...jossa piti pysähtyä parkkipaikalle vähän kuvaamaan.
Nämä vuoristopurot ovat katseita vangitsevan kauniita.
Tässä muutamia kuvia matkan varrelta.
Alussa pysähdyin kuvaamaan, kun eteen tuli kaunis näkymä. Toimittuani näin
jonkin aikaa huomasin, että matka etenee kovin hitaasti.
Jäätikkö kiiltelee turkoosin sinisenä tuolla vuorten välissä ylhäällä.
Tämä turkoosi veden väri oli jotain, mitä pysähdyin monta kertaa ihmettelemään.
Rv17 varrella on kaksi lauttaa. Eteläisempi niistä kulkee välillä Kilboghamn - Foröyi. Matka-aika on noin 50 minuuttia ja hinta moottoripyörältä 126 kr. Olin ajanut tähän mennessä Mo i Ranasta Kilboghamniin 96 km. Google antoi ajoajaksi 1tunti 35 minuuttia. Matkan varrella oli useita tunneleita, joissa pisimmissä lämpötila on selkeästi alempi, kuin muualla. Laaksojen pohjilla lämpötilat olivat noin 21 - 23 astetta, ylempänä vuorilla noin 14 - 15 ja tunneleissa vain 11 astetta. Vaikka minulla oli hyvä ajoasu, niin pidempien tunnelien kylmyys oli silti puistattavaa.
Killboghamn - Jetvik - lautalla on mahdollisuus vähän
syödä ja katsella maisemia. Muuten... kun saavuin
Kilboghamnin rantaan ja jäin kiltisti jonon perään,
niin muutamat autoilijat sanoivat, että aja suoraan
jonon kärkeen omaan jonoon muiden moottoripyörien
kanssa, pääset autojen ohi ja silloin sinun ei tarvitse
myöhemmin ohitella koko ajan. Erittäin fiksua!!
Tuo valkoinen tolppa rannalla on merkkinä pohjoisesta
napapiiristä. Eli laivamatkan aikana tuli siirryttyä napapiirin pohjoispuolelle. Ajomatka jatkui jälleen uskomattoman kauniissa maisemissa kohti 27 km:n ( 26 min. ) päässä olevaa Ågskardetia.
Ågskardetista kulkee lautta noin 15 minuuttia Foröyihin. Moottoripyöräilijältä veloitettiin 64 kr. Foröyistä jatkoin ajamaan kohti Bodötä. Olin lautalla nähnyt Bodö - Lofootit aikataulun ja sain ajatuksen, että voisin ehtiä klo 16.00 laivaan. Nyt päätin vähän lisätä vauhtia. Ohitin monta kuvauksellista paikkaa vain itse luomani kiireen takia. Tämä ei ollut loppujen lopuksi kovin järkevää! Ja varsinkin, kun en siihen laivaan ehtinyt. Seuraava laiva olisi tosin lähtenyt jo klo 17.30, mutta laskin, että olen niin myöhään illalla Lofooteilla, että majoituksen etsiminen saataa olla jo hankalaa ja olisin toden näköisesti silloin jo väsynytkin. Tämä ei houkutellut!
Päätin yöpyä Bodössä jossain campingalueella. Noin 10 km kaupungin pohjois- puolella sijaitsee Geitvågen camping. Saavuin sinne noin klo 16.15, joten tämän päivän ajot lauttamatkoineen ja pysähdyksineen kestivät 6h15min. Geitvågen camping on ehkä hieman vanhahtava rakennuksiltaan, mutta aivan toimiva ja isohko paikka.
Yritin saada mökin yöksi, mutta ne olivat kaikki jo varattuja. Teltalle löytyi runsaasti tilaa.
Illaksi ja yöksi oli luvattu satunnaisia sadekuuroja, joten päätin vetää tarpin teltan päälle. Näin saisin teltan eteen riittävän ison kuivan alueen, jossa voin säilyttää tavaroitani ja keitellä ruokaa.
Tarpin alla oli hyvä pidellä sadetta...
Onneksi tuli ostettua pitkähkö köysi mukaan. Sain sidottua sen toisen pään teltan
takana olevaan puuhun ja toisen pään Bemarin ohjaustankoon. Näin sain
korkeutta teltan harjalle ja siten tilaa sen alle oleskelua varten. Kehittelin
matkan aikana tästä vielä paremman version.
Illalla paikalle saapui vielä pari saksalaista motoristia. Olin illalla päättänyt, että aamulla pakkaan tavarani ja lähden satamaan niin, että ehdin klo 11 laivaan. Lauantaina 4.8. kun keittelin aamukahveja itselleni, niin toinen näistä saksalaisista kavereista tuli moikkaamaa ja meillähän riitti juttua vaikka kuinka paljon. Oli mukava jutella taas pitkästä aikaa saksaksi! He kertoivat tulleensa illalla Lofooteilta ja suosittelivat kovasti sinne menemistä. Minä taas suosittelin rv17 ajamista, koska he olivat menossa Mo i Ranaan päin. Juttelimme niin intensiivisesti, että en huomannut lainkaan katsoa kelloa ja totesin, että myöhästyn laivasta! No... kun ei ole tiukkaa aikataulua, niin voi tehdä muutoksia tilanteen mukaan. Tällaiset satunnaiset ihmisten kohtaamiset ovat yksi matkustamisen hienoimmista puolista. Juttua riittää täysin ventovieraiden ihmisten kanssa! Päätin ajella kaikessa rauhassa Bodöhön katselemaan kaupunkia ja vielä syömään tukevasti ennen merimatkaa.
Laivoja menee Bodöstä Moskenesiin, Lofooteille useita
päivittäin, joten ei minun aikatauluni mitenkään aamuisesta
myöhästymisestä vaikeutunut.
Nähdään pian! Geitvågen campingista satamaan näyttää tältä. Matkaa satamaan on noin 7 km ja se sijaitsee myös kaupungin pohjoispuolella, joten ajaminen sinne on hyvin helppoa.
Ennen, kuin ajoin sataman kävin tosiaan syömässä
kaupungissa ja ajelin hieman ympäriinsä katsellen paikkoja.
Tässä pieni yleisnäkymä hieman laivasatamasta länteen.
Tällä Hurtigrutenin laivalla tulisin hetken kuluttua menemään Moldenesiin.
Jonossa odotellessani aloin jutella toisessa jonossa olleiden
motoristien kanssa. Erityisesti erään espanjalaisen perheen
kanssa. Vanhemmat olivat lähteneet kahden jo aikuisen poikansa
kanssa kahdella moottoripyörällä kiertämään pohjoismaita. Taas
juttua riitti rannassa ja vielä lähes koko laivamatkan ajan. Alkoi
näyttämään siltä, että ei tästä ainakaan kovin yksinäistä reissua tulisi.
Laivamatka muuten maksoi 320kr.
Pyörät sidottiin hyvin kiinni, koska laivamatka kestäisi muutaman tunnin ja se tulisi menemään avomerellä.
Muutaman tunnin kuluttua laiva lähestyi Moskenesia
melkein Lofoottien eteläkärjessä. Näkymä sumuisista vuorista
toi mieleen lähinnä Jurassic Park- elokuvat. Melkein odotin,
että jostain vuorten välistä kurkistaisi ärjyvä tyrannosaurus rex...
Moskenes on pikkuruinen kyläpahanen. Tästä etelän
suuntaan pääsee enää pari kilometriä erittäin kapeaa ja mutkaista tietä...
...kylään nimeltään Å. Tähän parkkipaikalle tullaan tuon edessä näkyvän
vuoren läpi tunnelista ja tähän tie sitten päättyy. Nyt ollaan Lofootien
eteläisemmässä kärjessä.
Parkkipaikan reunassa oli matkamuistomyymälä, mistä laitoin
postikortit menemään ja kun satoi koko ajan, niin kävin
katsomassa varsinaisessa kylässä, jos sieltä löytyisi vielä
kohtuuhintainen huone...
... No nyt iski todellisuus vasten kasvoja. Majoitusta etukäteen varaamatta täältä on käytännössä turistiaikaan mahdoton saada huonetta. Joka paikassa luki vaan "täynnä". Kun tutkin netistä tilannetta, niin halvin olisi ollut 261€/ yö ja seuraava jo noin sadan kilometrin päässä 501€/yö.
Tajusin, että Å:n kylään en voi jäädä, joten takaisin pyörän selkään ja matkaan kohti pohjoista. Pari kilometriä pohjoiseen Moldenesista huomasin tien vieressä epävirallisen parkkipaikan, jossa oli tarpeeksi tilaa teltalle.
Onneksi sade loppui jo hieman ennen tähän pääsyäni ja tässä ei ollut ollenkaan satanut, joten maa oli kuivaa ja teltan pystytys helppoa. Vedin taas tarpin teltan päälle, jos yöllä kuitenkin sataisi.
Parkkipaikalla oli jonkin verran autoja, mutta ei juuri
ollenkaan ihmisiä. Missä kaikki olivat.
Aloin juttelemaan erään italialaisen nuoren miehen kanssa.
Hän kertoi, että tuo vuori tuossa edessä on kuuluisa Reinebringen.
Nähtävyys, jonne ihmiset vaeltavat maisemia katselemaan.
Ensin kävellään tien viertä ja sitten polkua pitkin ylös. Kun
hänen kaverinsa tulivat alas ja näyttivät minulle kuvia ylhäältä,
niin päätin, että tuossa onkin hyvä suunnitelma huomiselle! Vuorelle!!
Päivälämpötilat täällä olivat enää 14 astetta ja kun ilta viileni, niin lämpötila putosi edelleen noin 10 asteeseen.
Minulla oli vähän turhan ohut makuupussi näihin lämpötiloihin
ja sen takia nukuin vähän katkonaisesti. Yöllä piti vetää
vielä ajotakkikin lisäpeitoksi makuupussin päälle. Tästä
syystä heräsin sunnuntaina 5.8. jo kello kuuden paikkeilla ja aamiaisen jälkeen
päätin vain lähteä vaeltamaan Reinebringenille.
Polun alku oli tällaista ryteikköä. Koska edellisenä
päivänä oli kait satanut, niin oli paikoitellen aika liukasta.
Muistaakseni tunnin ja kolmen vartin päästä olin päässyt ylös vuorelle. Ensimmäinen kolmannes on noin 30 asteen nousua ja siinä on pienen matkaa jopa kivistä rakennettuja rappusia. Rappusten jälkeen nousukulma jyrkkeni 45 asteesta aina noin 60. Se oli jo aikamoista kiipeilyä, kun ylempänä ei ollut enää oikeastaan mitään mistä pitää kiinni. Jokainen askel piti katsoa tarkkaan...
...mutta kuten näette, niin maisemat kyllä palkitsivat!!!
Pitihän tästä selfie- video tehdä. Tässä on jo pahin
hengästyminen tasoittunut, mutta vielä vähän puuskuttaa.
Alas tuleminen kesti 2h 15 min ja etureidet olivat
aivan hapoilla. Polku on ylhäältä tosiaan niin jyrkkä,
että oli pakko tulla alas "nelivedolla" ja vielä toisinaan
takapuoli maassa.
Tästä vuoresta oli kyse.
Reinestä lähdin jatkamaan kohti pohjoista. Tässä vielä viimeinen vilkaisu kylään ja Reinebringenille.
Tie oli kapeaa, mutta kaunista. Turistiaikana täällä on paljon ihmisiä, varsinkin matkailuautoja. Ajaminen on toisinaan aika hidasta, kun pitää pysähtyä odottamaan vastaantulevaa liikennettä...
...mutta oli näissä maisemissa oli hieno ajaa!!!
Saavuin pieneen Rambergin kylään, jossa poikkesin kahville.
Heti Rambergin jälkeen tuli eteen tällaiset näkymät!!! Nyt ajattelin
toteuttaa sen matkasuunnitelmani ainoan tavoitteen: Kasta varpaat Atlantissa!!
Eli saappaat pois ja kahlaamaan!!
Matkan tavoite täyttyy!!
Rambergistä matka jatkui, mutta heti seuraavan niemen
takana oli samantapainen ranta, kuin äskenkin. Tämän
paikan nimi on Flakstad. Rannalla on campin-alue ja tämä
on ymmärtääkseni se kuuluisa Lofoottien surffariparatiisi.
Tässä vielä yksi kuva matkalta.
Saavuin aikanaan Borg nimiseen kylään, jossa sijaitsee
Lofotr viikinkimuseo.
Museo on rakennettu mäelle, jossa on sijainnut suuri viikinkitalo.
Viikinkitalon lähellä on varsinainen opastuskeskus ja
ravintola, matkamuistomyymälä jne.
Viikinkitalo on varmaan 100 metriä pitkä ja vaikuttava näky, niin ulkoa, kuin sisältä.
Yksityiskohtiin oli kiinnitetty paljon huomiota ja se tuo näyttävyyttä!
Talossa sai kokeilla erilaisia viikinkiaikaisia asusteita ja varusteita.
Päätin syödä vielä museon ravintolassa. Tässä
lautasella on kait viikinkiajan tyyppistä ruokaa.
Ihan maistuvaa.
Syötyäni jatkoin matkaa, mutta vaikka maisema oli mitä kauneinta, niin minua alkoi väsyttää edellisen yön katkonainen uni ja vuorelle kiipeäminen, sekä ajaminen. Jo noin kello neljän maissa päätin, että pysähdyn yöpymään seuraavalle camping- alueelle, joka sattui olemaan
Bobil camping.
Bobil camping on aivan tien vieressä ja täällä oli hyvin tilaa. Päätin pystyttää telttani tähän, mihin ystävällinen henkilökunta oli pystyttänyt ihan minua varten pylväät pyykkinarua varten... ;) Tässä kuvassa näkyy muuten parannettu versio tarpin käytöstä. Eli toisen pitkän liepeen alle pystytin vielä puukepin, joka nosti reunaa sen verran, että tuosta kohdasta oli mukava kulkea. Ja kun istuskelin katoksen alla, niin näin ympärilleni kivasti...
...ja kivathan nuo näkymät vuonoon ovatkin! Tämä oli edullinen paikka
yöpyä, ainoastaan 20 kr / yö.
Maanantaina 6.8. heräsin vieläkin hieman
väsyneenä, kun yöllä oli taas ollut aika kylmä.
Keräsin tavarani, söin aamiaisen rauhassa ja
lähdin jatkamaan kohti mannermaata. Ajattelin,
että voisin käydä joko Narvikissa tai pohjoisemmassa
Tromssassa. Päästyäni tähän kartalla näkyvään
kohtaan Narvikin lahden reunalle, huomasin tien
vieressä muistomerkin. Narvik on tuolla lahden eteläreunalla.
Norjan puolustusvoimat olivat pystyttäneet tämän muistomerkin Narvikin taistelun muistoksi. Täällähän saksalaiset ja länsiliittoutuneet ottivat verisesti yhteen vuonna 1940. Tällä taistelulla ja sen lopputuloksella oli sittemmin kauaskantoisia seurauksia myös Suomelle. Jos et tunne asiaa, niin googlaa.
Muistomerkiltä pari kilometriä eteenpäin pysähdyin rantaan Bjervikin kylän kohdalle. Jos katsot Bemarin penkin kohdalta hieman ylemmäs, lahden toiselle puolelle, niin näet utuisesti Narvikin.
Nyt piti miettiä vähän isompaa kuviota: Mihin
suuntaan lähden ja kauanko aion olla vielä matkassa?
Päätin ensin kääntyä kohti pohjoista, joko Tromssaan
tai kotimatkalle kohti Kilpisjärveä. Matkaa oli
molempiin paikkoihin sen verran paljon, että
päätin tällä kertaa jättää Narvikin väliin.
Ajellessani edelleen erittäin jylhissä maisemissa lähenin
risteystä, jota ennen minun piti päättää ajaisinko risteyksestä
parisen tuntia Tromssaan ja saman matkan aamulla takaisin
risteykseen ja kohti Kilpisjärveä vai jatkaisinko suoraan kohti
Kilpisjärveä. Loppujen lopuksi päätös oli aika helppo. Edestakaisin
saman tien ajaminen ja ajan hukkaaminen ei nyt oikein kiinnostanut.
Pari kuvaa matkan varrelta...
... tie kiersi tämän lahden ja alkoi nousemaan korkeammalle Kilpisjärveä kohti.
Tie on hienokuntoista ja kulkee kauniissa
maisemassa. Yhteen paikkaan pysähdyin sen
näyttävyyden takia...
... Rovijoen putous on aika komea!!
Putoukselta ei enää ollutkaan montaa kilometriä
Suomen rajalle, eli Kilpisjärvelle. Kemijärven
retkeilykeskus on ensimmäinen majoituslaitos
melkein heti rajan jälkeen. Kävin kysymässä
löytyykö huonetta yksinäiselle motoristille. Oli
kuulemma aivan täyttä...
... no onneksi
Lapland Hotel Kilpis oli auki ja siellä
oli tilaa. Paikka on aika vanha ja jo parhaat päivänsä
nähnyt, eikä ihan halpakaan. 108€ / yö. Nyt tosin
ei ollut valinnanvaraa, kun kello oli jo vahän
vaille 9 illalla ja lämpötila oli pudonnut vain 7 asteeseen.
Päivän ajomatka oli ollut sen verran pitkä, että nyt en
halunnut enää telttamajoitukseen. Nyt kaipasin
lämmintä suihkua, pehmeää sänkyä, sekä tukevaa aamiaista.
Matkaa Bobilcampingista Kilpisjärvelle kertyi
tuo kuvan näyttämä 462 km ja aikaa kului
pysähdyksien kanssa noin 9 tuntia.
Tässä kuva hotellin aulasta kopioituna. Kuvan autoista päätellen
hotelli on rakennettu joskus sodan jälkeen. Tunnelmaltaan
hotelli Kilpis on aika perinteisen vanhan hiihtohotellin tyyppinen.
Sain hyvin nukuttua ja voimat palautuivat seuraavaa päivää
varten, varsinkin, kun söin erittäin runsaan aamiaisen hotellissa.
Näkymä tiistaina aamulla 7.8. hotellin pihalta. Saanatunturi! Tämä olikin sitten viimeinen vähän korkeampi tunturi Suomen puolella. Tästä etelään mennessä maasto tasoittuu valtavasti Norjaan verrattuna.
Kävin vielä tankkaamassa Kilpishallin ostoskeskuksessa
ja sitten alkoikin "alamäki" kohti etelää.
Olin edellisenä iltana taas jutellut Ismon kanssa puhelimessa ja hän suositteli käymään matkan varrella olevaan sotamuseossa, eli
Järämän linnoitusalueella.
Paikka on siis toisen maailmansodan loppupuolella saksalaisten
rakentama linnoitusketju, joka ulottuu aina Ruotsin rajalta,
Suomen käsivarren poikki, kauas Norjan puolelle. Linnoitusketjun
tarkoitus oli suojata saksalaisia, jos Neuvostoliittolaiset olisivat vallanneet
Suomen. No Suomen oli tehtävä rauha Neuvostoliiton kanssa
selviytyäkseen itsenäisenä ja sopimukseen kuului saksalaisten
ajaminen pois Suomen Lapista.
Linjan rakensivat pääasiassa venäläiset sotavangit ja
työkomppaniat.
Näitä asemia oli aika pitkät pätkät maastossa.
Tässä PAK 75 eli panssaritorjuntakanuuna asemissaan.
Vaikka kuinka yritin etsiä katseellani jälkikäteen parkkipaikalta
käsin tätä asemaa, niin oli aika vaikeaa nähdä sitä. Eikä siinä
ollut edes mitään naamioverkkoja tjms. päällä. Hyvin suunniteltu tuliasema!
Miehistöä varten oli rakennettu tukevat lämmitettävät
korsut. Loppujen lopuksi näissä asemissa ei taisteltu
ollenkaan, kun suomalaiset olivat joutuneet kotiuttamaan
kenttäarmeijan ja saksalaisia yritettiin häätää pois lähinnä
varusmiehistä koostuneilla joukoilla. Kokeneita joukkoja
ei paljoa mukana ollut. Voimat ja halut taisteluun olivat
huonot. Loppujen lopuksi saksalaiset häipyivät omia aikojaan
ja sota loppui Suomessa.
No matka jatkui kohti etelää. Maisemat olivat aika
pitkään tämän näköiset. Muutaman kilometrin suora,
pieni mutka ja taas muutaman kilometrin suora.
Pysähdyin Muoniossa jo ihan uteliaisuuttani,
koska en koskaan ennen ollut täällä käynyt, mutta...
...kuljettajan koneisto vaati kahvia. Pysähdyin
tällaiseen paikkaan. Eli
sveitsiläinen kahvio
keskellä Suomen Lappia! ;)
Paikka osoittautui todella korkealaatuiseksi
kahviokonditoriaksi. Nämä maistuivat herkullisilta
ja piristivät kuljettajaa suuresti!! Uskallan suositella.
Suomen ja Ruotsin raja seuraa Muonio / Tornionjokea
aivan ylhäältä Käsivarren Lapista aina pohjanlahden
perukoille asti.
Heti Muonion jälkeen liikennemerkein varoitettiin poroista.
Ensimmäisen näin jo hotelli Kilpiksen pihalla, mutta en
sen jälkeen. Nyt niitä alkoi olla vähän väliä tiellä ja tien
sivuilla, enemmän tai vähemmän. Näitä piti varoa!!!
Onneksi porot ovat rauhallisia eläimiä, eivätkä juoksentele
ihan yhtä nopeasti mihin suuntaan vain niinkuin kauriit,
peurat ja hirvet. Mutta silti... ei tehnyt mieli ajaa kolari poron
kanssa.
Ajattelin Kemijärveltä lähtiessäni, että jos jaksaisin ajella
Ouluun asti, niin se edistäisi matkaa mukavasti. Päätin lopulta
telttailla vielä Oulun
Nallikarin camping- alueella. Paikka
osoittautuikin erittäin tasokkaaksi ja kauniiksi. Lämpötila
oli taas noin 20 astetta,joten tällä kertaa sain nukuttua
varsin mukavasti. Hinta 18€ / yö.
Nallikarin leirintäalue sijaitsee aivan meren rannalla. Matkaa Kemijärveltä
tänne kertyi 589 km ja aikaa kului pysähdysineen noin 7 tuntia.
Vähän iltatunnelmaa...
Panoraama aallonmurtajalta. Keskiviikko- aamulla 8.8. Söin tukevan aamiaisen camping- alueen receptionissa ja sitten taas tien päälle. Olen ajanut monet kerrat etellästä hiihtolomilla Lappiin valtatie 8:aa pitkin, mutta nyt halusin nähdä jotain muuta.
Tällä kertaa valitsin reitin, jota en ole koskaan ennen varsinkaan tuolla pohjoisemmassa ajanut. Oulu - Kempele - Liminka - Vihanti - Oulainen - Ylivieska - Sievi - Toholampi - Kaustinen - Evijärvi - Kortesjärvi - Kauhava - Lapua - Nurmo - Ikaalinen - Kyröskoski - Sastamala - Huittinen - Vampula - Oripää - Aura - Raisio - Merimasku. matkaa kertyi 642 km ja aikaa kului noin 8 tuntia.
Kotona taas!! Nyt oli jäljellä enää Bemarin pesu ja varustehuolto.
LOPPUSANAT:
- Matka kesti viikon ja kilometrejä kertyi 3010
- Pyörä ja varusteet toimivat hyvin. Juuri ennen matkalle lähtöä tekemäni muutos penkkiin onnistui erittäin hyvin. Luulen, että ilman muutosta en olisi jaksanut ajaa noin pitkiä peräkkäisiä päiviä.
- Kunnon tarppi on aivan ehdoton ja sitä täydentää noin 15 metrin ohuehko köysi. Voisi olla hyvä, jos mukana olisi esimerkiksi yksi tai kaksi kokoontaittuvaa telttakeppiä tarppia varten.
- Pohjoisessa päivälämpötilat saattavat olla keskellä kesääkin aivan erilaiset, mitä etelässä ja öisin lämpötilat tietysti putoavat entisestään, joten tähän kannattaa varautua vaattein, sekä makuupussein.
- Kunnon pieneentilaan menevä ilmapatja on välttämätön.
- Kaasutoiminen retkikeitin on aivan loistava! Se on erittäin nopea ja ei sotke keittoastioita nokeen.
- Ilmatiiviisti pakatut retkimuonat ovat erittäin käteviä. Aikaa ei mene ruoanlaittoon tai tiskaamiseen. Keitä vaan vesi ja lisää se annospussiin.
- Minisalamit, pähkinät, suolapähkinät, rusinat, kuivatut hedelmät, makeiset yms. ovat mukavaa pientä välipalaa, kun alkaa tehdä jotain mieli, eikä haluaisi pysähtyä pidemmäksi aikaa.
- Vettä kannattaa olla aina mukana vähintään 1,5 litraa ruoanlaittoa varten ja vielä joku pieni vesipullo ajotauoilla juomista varten.
- Jonkinlaiset kevyet, helposti jalkaan laitettavat sandaalit ovat tosi mukavat pitkän ajopäivän päätteeksi. Samoilla voi käydä yleisissä suihkuissakin.
- Pyykinpesuainetta kannattaa olla mukana, jotta voi vähentää ylimääräisiä vaatekertoja. Illalla on hyvä pestä päivän alusasut, jos vain tilaisuus tulee ja jos on tullut hikoiltua. Kun aamulla saa pukea puhtaat vaatteet päälleen, on heti aamusta paljon mukavampi fiilis.
- Muutamia pyykkipoikia ja pyykkinaru mukaan.
- Huonosti nukuttuja telttaöitä kannattaa paikkailla välillä jossain hotellissa tms. Väsyneenä ei kannata mielestäni ajaa, vaarat lisääntyvät aivan turhaan.
- Tästä matkasta ja Päijänteen ympärikiertomatkasta rohkaistuneena ja vakuuttuneena aion tulevaisuudessakin tehdä tämänkaltaisia extempore- matkoja. Nämä ovat sitä parasta, stressitöntä lomaa. MENE MINNE NENÄ NÄYTTÄÄ!!
- Toivottavasti tästä matkakertomuksesta on jollekin huvia, tai hyötyä, jos vaikka itse suunnittelet noille seuduille meneväsi.
