Norjan matka

Meitä oli kolme kaveria, joilla oli sama unelma, moottoripyörillä Norjaan! Aloitimme reissun suunnittelun uuden vuoden jälkeen, eli tammikuussa 2016. Kävimme parilla toisiimme tutustumisajelulla lähiseudulla, koska kaverini eivät tunteneet toisiaan entuudestaan. Suunnitelmat saatiin tehdyksi ja yhteisesti hyväksytyksi. Hotellit varattiin siten, että niissä oli ilmainen peruutusoikeus, jos matkalla tulisimme toisiin ajatuksiin tai matka jostain syystä viivästyisi. Laivaliput myös varattiin meno- ja tulomatkaksi.

 Pyörä huollettu ja pakattu lähtövalmiiksi. 

Turun satamassa odotellaan laivaan pääsyä.

Baltic Princesillä lähdettiin matkaan.

Laiva saapui aamulla Tukholmaan, josta ajoimme Ruotsin halki Oslon lentokentälle Gardemoeniin hotelliin. Hieman ennen Karlstadia näimme edessämme tumman pilvirintaman. Puimme varmuuden vuoksi vielä sadepuvut varsinaisten ajopukujen päälle, kun näytti, että joutuisimme ajamaan muutaman tunnin kaatosateessa. Näin myös kävi, mutta pääsimme ( kiitos hyvien ajovarusteiden )  kuivina perille hotelliin. 

Koska kaveri matkusti työkseen paljon, 

oli tämä hotelli hänelle tuttu ja hän sai 

vielä Scandic- pisteillä tavallisen huoneen hinnalla 

meille sviitin.  

Oli aika mukavaa päästä sateesta kuivaan, 

mukavaan hotelliin, jossa sai hyvää ruokaa ja hyvät unet.

Seuraavana aamuna aurinko paistoi ja päätimme 

alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ajaa Oslon 

kautta Rjukanin suuntaan. Tässä Oslon raatihuoneen 

edessä. 

Oslosta jatkoimme Drammenin ja Kongsbergin kautta 

Rjukaniin. Tämä kuva on otettu Rjukanbananin ratapihalta, 

jossa 60- luvulla kuvattiin Kirk Douglasin tähdittämä 

sotaelokuva. Tämä paikka oli sota-ajan oikea tapahtumapaikka. 

Jatkoimme muutaman kilometrin kohti varsinaista Rjukanin 

kylää. Matkalla oli tarkoitus poiketa Gaustatoppenille, 

joka näkyy jo edessä. Varsinaiselta Rjukanin tieltä (37) 

poiketaan ylös vuorelle kiipeävälle serpentiinitielle. 

Taustalla varsinainen Gaustatoppen (1883m). 

Ihan niin korkealle ei edes Gessulla pääse, mutta 

tämä korkeus, missä nyt ollaan oli jo ihan riittävästi.

 Tästä alkaa Hardangerviddan ylänköalue, mikä käsittää 

aika suuren alueen eteläistä Norjaa. Lämpötila täällä 

oli 5- 10 astetta C ja alhaalla laaksoissa oltiin noin 20 

asteen paikkeilla.

Maisemat ovat jylhiä ja näkyvyyttä riittää kymmeniä 

kilometrejä joka suuntaan. 

Hardangerviddan alku Gaustatoppenin viereltä nähtynä.

Serpentiinitie Gaustatoppenilta alas Rjukanin kylään oli hieno ajaa. Maisemat 

ovat kokemisen arvoisia. Jos liikut täällä päin, niin kannattaa poiketa. Päätieltä ajaa 

ylös ja takaisin tunnissa. 

Rjukanin kylässä päätimme syödä ja löysimmekin aivan kosken partaalta mukavan ruokailupaikan, Rjukan Hyttebyn. 

 Paikka on oikeastaan hyvätasoinen grilli. Tämän 

rakennuksen takana on pieniä siistejä taloja 

tai oikeastaan mökkejä vuokrattavana. 

Vermorkin tehdas sijaitsi aikanaan tällä paikalla. 

Saksalaisten miehitettyä Norjan vuonna 1940 täällä 

tuotettiin raskasta vettä Saksan atomipommitutkimusta 

varten. Norjan vastarintaliike välitti tiedon Englantiin, 

jossa päätettiin tuhota kyseinen tuotanto. Tapahtumista 

on kirjoitettu paljon ja tehty pari elokuvaa, sekä 

muistaakseni tänä keväänä (2016) norjalaisten toimesta 

TV- minisarjakin. 

Jatkoimme matkaa ylänköalueen kulman yli kohti seuraavaa majapaikkaa. Tie kulki pitkän matkaa järven rantaa. Tässä pieni esimerkki maisemista. 

Tie nousi aika korkealle ja Haukeliseter fjellstuen kohdalla piti pukea lisää vaatetta. Vuoristossa on aika paljon kylmempää, kuin laaksoissa. Kuvan järvessä oli muutamia jäälauttoja vielä 16.6.

Ehdimme muistaakseni illalla noin klo 20.00 aikoihin Håraan hotelliin. Tässä maisemakuva hotellihuoneen parvekkeelta alas järvelle ja kylään. Hotelli sijaitsee aivan tien vieressä, joten paikasta ei voinut erehtyä. Söimme hyvin ja saimme taas nukuttua mukavissa sängyissä hienon ajopäivän päätteeksi. 

 17.6. jatkoimme hyvin levänneinä eteenpäin. Hieman ennen Oddan kaupunkia tie kulkee tämän paikan ohi. Kyseessä on Låtefossen. 

Låtefossen. Saavuimme jokea reunustavaa tietä pitkin paikalle.  

 Saavuimme etelästä tietä numero 13 pitkin Oddaan, jossa käännyimme järven 

toiselle reunalla ja nousimme Buardalenin laakson pohjaa, kohti Folgefonnan 

kansallispuiston yhtä jäätikköä kohden. Tie on hyvin kapea, aluksi 

päällystetty, mutta muuttuu puolivälissä sorapintaiseksi. Paikka 

on maisemiltaan varsinainen paratiisi. 

 Tämän näköistä maisemaa löytyy Buardalenin laaksosta.

Muutaman tunnin kuluttua jatkettuamme matkaa sattui vakava onnettomuus. Matkan piti kestää viikko ja olimme matkallisesti ajaneet noin kolmanneksen Norjan osuudesta. Jatkaminen oli henkisesti mahdotonta: ratkaisuksi jäi palata suorinta tietä Tukholmaan ja sieltä laivalla Suomeen. Tuo paluumatka oli sekä henkisesti, että fyysisesti hyvin raskas.