Jos haluat suurentaa kuvia, klikkaa niitä.
If you want read this blog in your own language, please use the Google translator on the right.
Tampereelle päästyämme varasimme Kuhmoisista
majoituksen. Sen verran olimme ajaessamme
puhelleet matkan periaatteista, että halusimme
käyttää maatilamajoituksia järven rannalla. Jälkimmäinen
vaatimus tuli luonnollisesti helteiden takia. Vaatimattomassakin
majoituksessa nukkuu hyvin yhden yön, kunhan saa
päivän hiet pestyä pois ja virkistäydyttyä uimalla. Järvi- Suomessa
tämä ei pitäisi olla ongelma, siellähän niitä järviä on.
Noin 1,5km ennen majoitukseen pääsemistä meille kävi näin.
Äskettäin vaihdattamani takarengas tyhjeni kesken rauhallisen ajon.
Vanha vannenauha oli hapertunut poikki ja paljastanut
pinnojen päät...
... joka taas johti siihen, että sisärengas hankautui
niitä vasten ja puhkesi kahdesta kohtaa. Ne oli tosin
helppo paikata.
Onneksi olin varautunut kunnon työkaluilla tähänkin mahdollisuuteen. Ainoa asia, jonka jätin mukamas tilanpuutteen takia kotiin oli ilmakompressori. Nyt sitä olisi tarvittu. Toinen asia, mikä jäi vahingossa pois oli jesariteippi. Normaalisti sitä on aina mukana, mutta pojat kai olivat tarvinneet sitä mopoprojektissaan ja unohtaneet laittaa takaisin top boxiin. No nyt piti tilata taksi, jotta saisin haettua teippiä jostain huoltamolta. Teippiä sainkin. Sillä siis korvasin hajonneen vannenauhan ja taksissa oli minikompressori. Rengas saatiin kuntoon, mutta 32 asteen helteessä tuo laittoi hien todellakin virtaamaan.
Rengasremontin jälkeen pääsimme vihdoin majoituspaikkaamme.
Maatilan alapihalla oli lähellä järven rantaa pieniä mökkejä.
Kahdelta hengeltä aamiaisilla ja vuodevaatteilla muistaakseni 80€.
Tässä linkki, jos kiinnostuitte:
Mökki oli juuri sopiva meille ja erittäin siisti.
Päivän hiet oli mukava pestä pois pulahtamalla 27 asteiseen järveen.
Tässä tuli uitua aika kauan!!
Aamiainen oli mukava nauttia pihalla aamuauringon lämmittäessä.
Hyvin nukkuneina ja virkeinä jatkoimme kohti Jämsää, josta
halusimme ostaa parempaa teippiä vannenauhaksi
( olin aamulla soitellut Jämsän rengasliikkeisiin ja kysellyt
uutta sisärengasta. He neuvoivat vaihtamaan jesarin tilalle
Gorillateippiä. Se kuulemma pysyisi paikoillaan vaikka rengas
kuumenisikin. Jesarin liimat kuulemma sulavat ) Iloisella
mielellä päätimme ajella kohti Jämsää pieniä hiekkateitä pitkin,
joita olin vaimolleni kehunut monivuotisten MM- rallikokemusten takia.
Tässä pikku kuvaustauolla Kuhmoisista Jämsän Kakaristoon johtavalla tiellä 3291, Kotajärven rannalla.
Edellisenä iltana, saatuamme renkaan korjattua kävimme
Kuhmoisissa vähän iltapalaostoksilla. Vaimoni kävi
kaupassa sisällä ja minä jäin juttelemaan parin motoristin
kanssa. Kyselin heiltä, mihin kannattaisi suunnata. He
ehdottivat Päijänteen kiertämistä ja siitä tulikin meidän
matkasuunnitelmamme. Saatuamme uuden sisärenkaan, Gorillateippiä
ja uuden minikopressorin jatkoimme Korpilahdelta
Kärkistensalmen sillan kautta Päijänteen itäpuolelle.
Pysähdyimme Luhangalla pitsalle ja samalla mietimme
seuraavaa yöpymispaikkaa. Vaimoni varasi pienen mökin
Maatila Mummolasta, Sysmästä.
Saimme pienen mökin aivan järven rannalta. Tässä olisi
ollut jopa oma saunakin, mutta näillä helteillä ja päivän
Gore-asussa hionneena ei se enää houkutellut ;) Uiminen
riitti ja taas järvi virkisti ihanasti.
Tällä kertaa minä en nukkunut kovin hyvin, koska jäin
illalla suustani kiinni erään nuoren englantilais- herran kanssa.
Juttelimme pihalla ilman pitkiä housuja varmaan puolitoista
tuntia ja sinä aikana jotkin itikat söivät jalkani tähän kuntoon.
Tästä oli sitten riesaa vähän pidempäänkin.
Aamulla jatkoimme taas matkaa pitkin erittäin hienoa ja mutkaista
Marjoniementietä kohti Heinolan kirkonkylää. Sinne päästyämme
kurvasimme paikallisen marketin pihalle ja ostimme kylmät juomat.
Istuimme marketin takapihalla katukivetyksen reunalle ihanassa
varjossa. Hetken siinä istuttuamme huomasin takarenkaan tyhjenevän
kovaa vauhtia. No... mitäpä sitä muuta, kuin pari päivää sitten
hyvin harjoiteltu renkaanvaihto- operaatio taas käyntiin. Nyt oli
muuten vieläkin kuumempi, 34 astetta. Onni onnettomuudessa,
että meillä oli nyt uusi sisärengas ja muut tarvikkeet mukana.
Tässä helteessä oli pidettävä muutama juomatauko. Sain viimein
renkaan vaihdettua ja matka pääsi jatkumaan, mutta runsaasta
juomisesta huolimatta olin todella uupunut ja halusin aika pian
johonkin majoitukseen. Nyt lähti kirjaimellisesti miehestä mehut!
Huh huh! Vieläkin janottaa... ;)
Minun vaihdellessa rengasta vaimoni varasi seuraavan majoituksen
Kestikartano Aurantolasta Jaalasta tai oikeastaan Kouvolasta.
Paikka osoittautui oikein mukavaksi.
Saimme huoneen vanhasta aitasta. Tämä olikin varsin hauska majoitus.
Erittäin tunnelmallinen. Heti aitan takana noin 20 metrin päässä oli järvi
ja taas pääsimme vilvoittautumaan uuvuttavan päivän päätteeksi.
Minä varsinkin tarvitsin sitä kipeästi renkaanvaihdon takia.
Aktiivisena luontoihmisenä vaimoni halusi ehdottomasti käydä katsomassa
läheisen Heisanharjun retkeilyalueen. No seuraavana päivänä hyvin
levänneinä ja voimat takaisin saaneina oli taas mukava jatkaa matkaa.
Ajelimme Heisanharjulle pitkin tietä 4164. Se halkoo kaunista
metsämaisemaa. Siltä käännytään sitten Viitasentielle, joka viekin
perille paikoitusalueelle.
Pienen patikointimatkan jälkeen aika lähellä
parkkipaikkaa oli Iso-Luotojärvi, jota ihailimme
aikamme. Täältä jatkoimme kohti Mäntyharjua ja
ajattelimme tankata Voikoskella. Polttoaine alkoi
olla aika vähissä. No google ei olekaan aina oikeassa
ja Voikoskelta ei polttoainetta saatukaan!!! Ei ollut
enää koko asemaa. Nyt alkoi laskeminen, missä
on lähin polttoaineasema. Jäljellä olevalla polttoaineella
ei enää ajeltaisi, kuin noin 40 km. Mäntyharjulle se
riittäisi, jos säästeliäästi ajeltaisiin. Täällä keskellä
metsää ei oikein apua olisi saatavissa ohi ajavilta
autoilta. Päätimme ajaa mahdollisimman lyhyttä reittiä,
joka meni Sarkaveden viertä. Tien nimi oli Mouhuntie.
Tämä osoittautuikin minun mielestäni varsin hienoksi
hiekkatieksi, mutta aikamoisten korkeuserojen ja teiden
irtohiekan takia vaimoni ei ollut yhtä innoissaan tästä.
Mäntyharjulle kuitenkin pääsimme ja polttoaine riitti
juuri ja juuri. Litra oli tankin pohjilla laskujeni mukaan!!
Anu... tuntuuko susta, että joku tuijottaa meitä??
Mäntyharjulla tankattuamme pyörän tankin ja vatsamme,
jatkoimme oikeastaan takaisin päin Repoveden kansallispuistoon.
Repoveden kansallipuisto on kyllä näkemisen arvoinen!
Hienosti hoidetut polut kulkevat äärettömän kauniiden järvien
rantoja mukaillen.
Esimerkiksi tällaisissa maisemissa...
... tai tällaisissa! ( klassinen kuvausvirhe...mänty kasvaa Anun päästä ) ;)
Kävimme katsomassa myös uutisiinkiin päässeen melkein romahtaneen riippusillan. Tässä se nyt vinossa roikkui. Joku vaijeri oli kuulemma pettänyt. Kovin montaa kilometriä emme viitsineet raskaat gorehousut ja ajosaappaat jalassa vaeltaa näissä helteissä. Lähinnä kävimme katsomassa paikat, jos tulisimme joskus takaisin ihan oikeasti vaeltamaan. Täältä sitten jatkoimme kohti Kouvolaa, jossa vaimoni veli perheineen asuu.
Tässä Gessua kokeilee kummipoikamme.
Ilmaisen sukulaisissa yöpymisen jälkeen jatkoimme hiljalleen
kotia kohti, mutta ei ihan suorinta tietä. Päätimme ajella
Porvoo - Hanko tietä pitkin länteen. Tässä lounastauko
Mäntsälässä. Ihan uusi paikka minulle. Isompi, kuin luulin.
Päädyimme aikanaan Inkooseen, josta jatkoimme
museotietä 1050, ( Fagervikintie ) kohti Snappertunaa
ja edelleen kohti Tammisaarta. Fagervikin ruukki- ja kartanomuseon
parkkipaikalla pysähdyimme ihailemaan paikkoja hetkeksi.
Nyt ei ollut aikaa jäädä enempää paikkoja tutkimaan, kun
halusimme tänään vielä kotiin ja kilometrejä oli jäljellä, mutta
päätimme, että tänne pitää tulla ajan kanssa. Paikka on todella kaunis.
Tässä muutama kuva parkkipaikan nurkilta.
Fagervikista matka jatkui uskomattoman hienoa
Fagervikin tietä. Täyttä mutkapätkää kauniissa maisemissa!
Snappertunasta pieni sivutie vie Raaseporin linnan raunioille.
Kävimme parkkipaikalla kääntymässä, mutta jo edellä
mainitusta syystä emme jääneet enempää tutustumaan. Tämäkin
laitettiin myöhemmin tutustuttavien kohteiden listalle, kun näille
kulmille taas tultaisiin.
Tammisaaresta sitten ajeltiin kotiin ja matka oli siinä. Suurinpiirtein 1100km kertyi mittariin. Nautimme todella paljon tästä matkasta, vaikka niitä vastoinkäymisiäkin oli. Ne eivät kuitenkaan kasvaneet lannistaviksi, kun ei ollut sidottua aikataulua. Tästä rohkaistuin miettimään, että tällaiset oikeastaan suunnittelemattomat retket ovat ihan sitä parasta ja tällä tavalla pitää matkustaa enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti