Uusi motoristi perheeseen
Keväällä vanhin poikamme halusi itselleen kevarin kulkupelikseen. Mietimme yhdessä, mikä olisi sopiva kevari isokokoiselle pojalle. tehorajoitettuina kulku on aika laiskaa, oli laite mikä tahansa, mutta hyvä niin... tässähän vasta harjoitellaan ajamista mopoa suuremmilla nopeuksilla. Päädyimme Honda Varaderoon vm. 2004 ehkä suurimmaksi osaksi sen takia, että kyseinen pyörä on aika suurikokoinen kevariksi, sekä sen erittäin hyvän penkin takia. Varadero on kokonsa takia myös tavallaan kokoluokkaansa (kevari) suuremman tuntuinen pyörä. Toisin sanoen ajo-ominaisuudet tuntuvat lähinnä 600 cc kokoisen pyörän ominaisuuksilta.
Klikkaa kuvia, jos haluat suurentaa niitä
If you want to read in our own language, please use google translator on the right.
If you want to read in our own language, please use google translator on the right.
yhdessä perheenä ajelemassa.
Opetin poikaa itse ja kun ajotunnit eivät muuta maksaneet, kuin vähän bensaa ja aikaa, niin ajettiin aika paljon enemmän, kuin ajokorttivaatimuksiin kuului. Harjoittelimme ja ajoimme varmaan lähemmäs neljäkymmentä oppituntia. Siinä ajassa ehtii ajon aikana ja tauoilla puhumaan ja käymään tilanteet hyvin läpi. Niin ja olihan se hauskaakin...
Tässä kuva silloisesta käsittelykokeen
yhdestä tehtävästä.
Kun ostimme pyörän, siinä oli vähän käyntiongelmaa. Ainoastaan takimmainen sylinteri kävi. asia vaati hieman perehtymistä, mutta löysin vian ja laitoimme sen kuntoon.
Jouduin irroittamaan kaasuttimet ja huomasin, että
edellinen omistaja oli kasannut ne väärin. Pääsuuttimet olivat
erikokoiset ja ne olivat vaihtuneet kaasuttimesta toiseen.
Itse käyn joka kevät oman kerhomme ruosteenpoistoharjoittelussa ja houkuttelin pojankin mukaan, tosin kortin saamisen jälkeen. Siellä harjoittelevat konkarit ja uudet motoristit rintarinnan Suomen Motoristiliiton virallisten ohjeiden mukaan jarrutuksia, väistöjä, kaarreajoa, hidasajoa jne. jne. Hyödyllistä ja nukavaa!
Kevarikortti tuli maksamaan noin 400é, eli noin puolet autokoulun hinnasta ja mikä mukavinta, saimme paljon yhteisiä ajokokemuksia. Koska ajoimme paljon enemmän, kuin minimituntimäärän, niin pojan liikenteenlukutaito ja ennakointi kehittyi mielestäni aika hyväksi. Voin suositella tätä kaikille, joilla vaan on mahdollisuus oman lapsensa opettamiseen.
Hankoon hampparille
14. huhtikuuta, kauniin päivän kunniaksi päätimme kevarikortin saaneen poikani kanssa lähteä Hankoon hampurilaisille. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Matildedahlissa.
Rantaan kurvatessamme näimme niityllä laamoja.
Näitä piti mennä ihmettelemään vähän lähempää.
Rannassa on kiva kahvila / marina.
Matildedahlista ajoimme suorinta tietä Tammisaareen
tai Raaseporiin, niin kuin nykyisin tuo nimi kait kuuluu.
Raaseporista hankoniemeä pitkin kohti Hankoa, kunnes
tulimme Koverharin tien risteykseen. Kyseinen tie on
huomattavasti mielenkiintoisempi, kuin tuo Hangon päätie.
Koverharin tieltä käännyimme vielä Tvärminnen tielle, joka
johtaa suoraan Hangon eteläreunalle, meren ääreen. Tässä
olemme Bellevuen uimarannalla, joka on aivan Tvärminnen
tien vieressä, kaupungin kupeessa.
Pieni saaristokierros
Päätimme nuoremman poikani kanssa tehdä pikku saaristokierroksen motskarilla, koska hän ei ollut vielä tuota kokenut.
Ajatuksena oli ajella Korppoströmiin kahville.
Tässä Paraisten ja Nauvon välisessä lauttajonossa.
Näin aikaisin keväällä ei liikennettä vielä paljoa
ole, joten jonotusaika ei ollut kovin suuri.
Nauvon puolelle päästyämme totesimme vatsojemme
kurnivan ja päätimme kurvata Nauvon keskustan rantaa pitsalle.
Pitsat maistuivat erinomaisesti ja täysillä vatsoilla oli
mukava jatkaa matkaa.
Korppoströmiin päästyämme totesimme, että olemme liian
aikaisin liikkeellä. Täällä oli kahvila kiinni. Täältä emme
kahvia saaneet.
Korppoströmistä ei enää motskarilla pidemmälle pääse,
joten takaisin kotiin päin sitten vaan. Tässä Nauvon
ja Paraisten välistä lossia odottelemassa.
Pääsimme "koeajamaan" uuden sähkömoottoreilla kulkevan
lossin. Hiljainen on.
Kahvia ja munkkia saimme vasta Paraisten puolella.
Kotimatkan lopulla päätimme kurvata vielä
Aurajokirannan kautta moikkaamassa Jarno Saarista.
Liedon motoristikirkko
Lieto MC 2000 järjestää yhdessä Turun Moottoripyöräilijöiden kanssa Liedon motoristikirkko- tapahtuman. MC 2000:n jäsenenä olin liikenteenohjaushommissa.
13. toukokuuta aamupäivällä alkoi pyöriä tulla Turkuun,
Kupittaan jalkapallostadionin parkkipaikalle.
Hetki hetkeltä pyöriä saapui enemmän ja enemmän...
...kunnes kenttä oli täynnä.
Muistaakseni noin 1500 pyörää saapui paikalle hienon
sään saattelemana.
Liedon kirkon parkkipaikalle ei ihan kaikki mahtuneet...
... mutta aika paljon kuitenkin.
Fiskarsin retki
21. toukokuuta päätimme vaimoni kanssa lähteä motskarilla retkelle Fiskarsin ruukkikylään.
Päätimme ajaa pieniä rantateitä pitkin kohti Fiskarsia.
Löysimmekin monta hienoa tietä, mutta yksi jäi erityisesti mieleen...
...Trollshovdantie!! Se lähtee Kuivastontienä Perniön keskustan eteläpuolelta tieltä 52 ja jatkuu Trollshovdantienä takaisin tielle 52 vähän etelämpänä. Jos etsit hienoa mutkatietä äärettömän kauniissa maisemassa, niin tämä se on! Kuivastontie on aika tavallista hiekkatietä, mutta muutaman kilometrin jälkeen lähempänä rantaa se muuttuu varsinaiseksi köyhän miehen alppikurvailuksi ja se paras osuus on asvalttia. Vauhtia siellä ei voi pitää, kun tie on täynnä toinen toisiaan jyrkempiä mutkia ja samalla mennään ylös ja alas, mutta tällä tiellä nautitaan maisemista.
No Fiskarsiin lopulta pääsimme ja kuten monet teistä tietävät, niin se on hyvin viehättävä pikku kylä.
Kylän vieressä virtaa pieni joki, joka antaa kylälle mukavan ilmeen.
No nälkähän ajellessa tulee ja päätimme poiketa paikalliseen kahvilaravintolaan ( Lukaali) syömään.
Kokin tekemät hampurilaiset luomulihapihveillä
maistuivat herkullisilta.
Saariston pieni rengasreitti
Heti seuraavana viikonloppuna päätimme taas vaimoni kanssa ajella saariston pienen rengasreitin läpi.
Lossilla suuntana Nauvo
Ei ollut paljon autoja liikkeellä, joten pyörän voi pysäköidä näin
rehvakkaasti lossilla.
Nauvon kirkonkylän rannasta lähtee yhteysalus Östern
kohti Rymättylän Hankaa (Aaslaluodossa).
Östern seilaa mitä kauniimmassa saaristossa.
Laivalla voi rentoutua vaikka jäätelöä
nauttien.
Östern käy legendaarisella Seilin saarella. Täällähän oli
aikanaan spitaalisairaala tai erityskeskus. Nykyään
Turun yliopiston merentutkimusasema.
Noin tunnin matkan jälkeen Östern saapuu Rymättylän Hankaan.
Täältä matka jatkuu jälleen tietä pitkin kohti kotia.
Talvisota-ajo
Kesäkuun alussa ajettiin parin kaverin kanssa Kuhmoon Talvisota-ajo -nimiseen Kuhmon moottoripyöräilijöiden järjestämään tapahtumaan.
ajettiin perjantaina 686km.
Kävimme laskemassa muistoseppeeleen läheiselle
Kuhmon sankarihautausmaalle.
taistelupaikalle talvisodan aikana...
... eli Kilpelänkankaalle.
Pyöriä taisi olla noin 80
Kilpelänkankaalla on aivan tien vieressä muistomerkki.
Viereisessä taulussa selostetaan varsin tarkkaan
talvisodan kulku näillä seuduilla.
Meillä oli paikallisesta MPK:sta hyvä opas, jonka
kertomuksia oli mukava kuunnella.
Kilpelänkankaalta siirryimme erikoisluvalla
rajavyöhykkeelle, jossa rajavartijat kertoivat rajavalvonnasta.
Tuolla takana 8 metrin päässä näkyvä punavihreä puomi
on jo Venäjän puolta.
Kävelimme raja-aidan viertä pienen matkaa ja tulimme
tähän, eli Rajakankaan kivelle. Tämä haljennut kivi on
ollut ensin Ruotsin ja Venäjän ja sittemmin Suomen ja
Venäjän välinen rajakivi jo vuodesta 1596, eli Täyssinän
rauhasta lähtien.
Tässä taulussa näkyy, mitä merkintöjä kiviin on vuosisatojen
aikoina hakattu.
Tässä vielä näkymä rajalinjalta.
Rajavartijat kertoivat vielä hieman tarkemmin
rajan vartioinnista ja kaikesta tekniikasta huolimatta
koiraa ei mikään voita.
No nälkähän näissä touhuissa tulee. Osallistumismaksuun
sisältyi kenttälounas vanhalla rajatuvalla.
Catering- yrityksen työntekijät pukeutuivat vielä
vanhaan malliin M-36 asuihin.
Ja jälkiruokaa tarjosi lotta Lungreeni...
Ruokailuun päättyikin sitten virallinen ohjelma.
Päätimme Ismon ja Tepon kanssa ajella takaisin
Saunajärven ja Jyrkänkosken taistelupaikkojen kautta.
Saunajärven entistettyjä taisteluhautoja.
Tähän aika vaatimattoman näköiseen esteeseen ja asemiin
lopulta saatiin venäläisten hyökkäys pysäytettyä Jyrkänkoskella.
Tässä vielä kyltti muistutuksena.
Ja selostus, miten se ihme tehtiin.
Näitä suomalaiset tuhosivat melkein paljain käsin suuria määriä.
Koska panssarintorjunta-aseistusta ei oikeastaan ollut, niin näitä
tuhottiin niillä kuuluisilla Molotovin coctaileilla, sekä
tunkemalla halkoja telojen väliin, jolloin tankki ei päässyt
enää liikkeelle.
Näitä taas naapurilla riitti, eli 122mm kenttähaupitsi.
Kevyt kranaatinheitin.
Kevyttä tykistöä, johon ei meikäläisillä ollut riittävästi
ammuksia.
Tämä jo Ruotsissa romutettavaksi
määrätty lahjoitustykki oli yksi, mitä saatiin viime
hetkillä. Vanhentunutta kalustoa, mutta ei hätä
lue lakia!
Sotamuseokierros itä- ja keski- Suomessa
Kun oli edellisestä reissusta vajaa viikko toivuttu, niin taas mentiin. Tällä kertaa vähän eri kokoonpanolla. Eli minä ja Veli-Matti
Naantalista ajoimme yhden pysähdyksen taktiikalla
aina Loviisaan asti kahville.
Haminassa piipahdettiin lounaalla.
Varsinainen museokierros aloitettiin Virolahden
Bunkkerimuseosta...
...jossa oli paljon informaatiota Salpalinjasta.
Esimerkiksi erilaisten korsujen ja suojien rakennustekniikoista.
Täällä oli myös entistettyjä taisteluhautoja.
PAK 75 asemissaan
Tässä sihtailen pienen linnoitustykin tähtäimen läpi.
Virolahdelta jatkoimmekin sitten Miehikkälään Salpalinjamuseoon.
Siellä tutustuimme varsin vaikuttavaan tukikohtaan...
...ja miten sitä oli rakennettu.
Näitähän vihollisella riitti ja näihin ei enää oikein koivuhalot tehonneet.
Miehikkälästä päätimme siirtyä ensimmäiseen
yöpymispaikkaan Lappeenrantaan, mutta
moottoriteitä tarpeeksi ajeltuamme hakusimme
siirtyä maisemareiteille. Miehikkälän museon
henkilökunnalta saimme vinkin ajaa Luumäen
ja Lemin kautta, eli 6- tien pohjoispuolelta.
Tämä teki toki lisää matkaa, mutta nyt halusimme
nähdä maisemia.
Pääsimme perille Lappeenrantaan ja illalla kiersimme vähän kaupunkia kävellen.
Olin kuullut, että alkuasukkaat täällä pitävät
itsensä hengissä Atomeilla ja Vedyillä.
Tämä piti kokeilla, kun en oikein tiennyt,
mitä ne olivat.
Seuraavana päivänä matka jatkui ja Saimaan kanavakin piti käydä katsomassa vähän lähempää...
...samoin kanavamuseo.
Matkamme jatkui Puumalan kautta vanhalle
Pistohiekan lavalle...
... tai siis sinne, misä oli joskus tanssilava. Nyt enää
hieno uimaranta. Tämä Tämä siis tien num. 62 varrella
Matka jatkui hienoa tietä pitkin järvikannaksia kohti Mikkeliä
ja siellä ruokailun jälkeen tutustuimme legendaariseen
sodanaikaiseen Päämajaan.
Päämajassa oli monennäköistä mielenkiintoista nähtävää...
...mm. hieno dioraama Mikkelin pommitusten tuhoista.
Päämajan välittömässä läheisyydessä sijaitsi
viestikeskus Lokki.
Lokki on siis kallioon louhittu viestikeskus, josta
puolustusta johdettiin.
Lokki oli rakennettu nopeasti ja mahdollisimman halvalla,
ilman mitään hienouksia erittäin vaatimattomaksi.
Toimivuus oli tärkeintä ja sen se kyllä teki.
Mikkelistä jatkoimme vielä Jyväskylään, jossa
illalla heitimme vähän viihteelle.
Seuraavana päivänä päätimme vielä tutustua
Tikkakosken ilmailumuseoon...
...missä olikin paljon nähtävää mm. tämä Brewster Buffalo (BW-372).
Näillä pudotettiin sotien aikana 460 viholliskonetta. Tämä yksilö
teki pakkolaskun järveen karjalassa 1942. Kone löydettiin joskus 1990- luvulla
ja nostettiin ylös ja on nyt ainoa säilynyt maailmassa.
Messerschmitt ME 109
Missäs ne kaasu ja jarru nyt olikaan...?
Prahan teknisen museon moottoripyöräkokoelma
Kesällä lensimme Prahaan ja minä kävin tutustumassa paikalliseen teknilliseen museoon. Siellä on varsin vaikuttava moottoripyöräkokoelma.
Aloitetaanpa tästä... maailman ensimmäinen
sarjavalmisteinen moottoripyörä vuodelta 1894.
Ei ihan äkkiä uskoisi, mutta tämä on 1500cc
koneella varustettu tehohirmu (2,5hv).
Ja seuraavaksi Slavia B vuodelta 1901. Nykyään
Skoda automerkkiin yhdistetty nimiyhdistelmä
Laurin & Klement keksi ensimmäisenä maailmassa
sijoittaa moottorin ns. nykytyyliin runkoon.
Indian v. 1915. "The most sophiticated motorcycle in the world."
Ilmeisesti ensimmäinen vaihteistolla varustettu motskari
maailmassa. En ole ihan varma.
Golem 1910. Kisapyörä
Ymmärtääkseni maailman ensimmäinen skootteri.
CAS Sc
Indian Scout v. 1927
Harley Davidson Model j v. 1928
Aikansa luksuspyörä. Indian four 1931.
Vanha sotanorsu eli BMW R11 v. 1932
Dalnik 250 prototyp. vm. noin 1942. Tässä jää nykykierrätysintoilija
kakkoseksi. Vehje rakennettiin saksalaismiehityksen
aikana kaikenlaisista ylijäämäosista, mitä nurkista löytyi.
Sotateollisuushan imi kaikki resurssit.
Tässä muutamia mielenkiintoisimpia. Niitä on siellä aikalailla lisää.
Oma sorasurautus
4. marraskuuta päätin vielä lähteä käymään Laitilassa ja teemana oli hiekkatiet. Niitä lounais- Suomessa riittää. Pari kuvaa tältä reissulta.
Takaisin kotiinpäin ajellessa alkoi aurinko jo laskea ja päätin
pysähtyä vähän kuvaamaan.
Tässä vielä toinen kuva erittäin mukavlta soratieajelulta.
Sopivilla renkailla Gessulla on ilo ajaa sorateitä.
Tähän sorasurautukseen päättyi vuoden 2017 ajokausi. Kausi alkoi jo 12.3. ja päättyi 4.11. Kilometrejä kertyi 10148.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti